Hyvää uutta vuotta. Perjantaina uuden vuoden aaton aattona otimme ylikalliin junan Belfastiin. Saimme buukattua loistavan asunnon Wellington Parkilta jonka varustelu oli hulppea opiskelijoille. Kolme huonetta, uusi keittiö, digiboxi, dvd ja laajakuvatelevisio hömpötykset sekä ihanat nahkasohvat. Parasta tässä asunnossa oli 35 euron hinta per yö per asukas. Vuokraisäntä oli käynyt kaupassa meidän puolesta. Tämä on oikeata palvelua.

 Uuden vuoden aattona suuntasimme kilttien vaatekauppatyttöjen opastuksella Menagerie clubille. Musiikki ja tunnelma oli loistavaa. Pieni paikaksi, suuri tunnelmaksi. Harvoin näkee paikkaa jossa noin sata ihmistä nauraa, hymyilee ja tanssii tunteja putkeen. Jos vahingossa eksyi seinän vierustalle lepuuttamaan jalkojaan, niin joku tuli jo heti kysymään vointia. Kun paikka meni kiinni niin kaikki oli kutsutta bileisiin johonkin isoon kartanoon keskelle metsää. Biletysuupuus ja pimeän taksin huijattua 10£ muutaman minuutin matkasta, meidän sankarilauma suuntasi omalle asunnolle syömään tacoja ja loikoilemaan ihanille nahkalepotuoleille.

Kun olimme selviytyneet uuden vuoden päivän taivaallisesta olosta, niin suuntasimme kiertelmään Belfastia. Ihan meidän asunnon läheltä löytyi Queen´s University ja kasvitieteellinen puutarha Botanic Gardens. Puutarhassa oli kukkia ja kaikkea muutakin mukavaa kuten Ulster Museum. Myös Belfastin keskusta ei jäänyt vieraaksi meille himoshoppareille. Belfastin poliisilaitoksia voisi aluksi luulla vankiloiksi, koska ne ovat valtavia linnoituksia. Ymmärrettävää kaupungin historian kannalta. Myös poliisiautot olivat hieman jykevämpiä kuin missään muualla.

Kun vierailee Belfastissa, niin kaupungin historia kuiskailee korviin jatkuvasti. Turistille kuitenkin ainoa merkki väkivaltaisuuksista on Wall Murals. Seinämaalaukset Belfastin asuinalueilla kertovat omaa historiaa. Reviirit ovat täysin selvät ja ne kerrotaan selvästi. Kun tavallinen turisti käy katsomassa näitä maalauksia päivänvalossa bussilla, niin me extreme-turisteina tietenkin odotimme, että tulee pimeätä ja lähdimme tutkimaan maalauksia jalan. Kun ensimmäinen miehen kokoisilla kirjaimilla kirjoitettu IRA teksti tai koko talon seinän kokoinen ilmoitus siitä, että olet saapumassa lojalistien alueelle ilmestyy, niin isommankin miehen sydän alkaa takomaan hieman tiheämmin. Näissä seinämaalauksissa on myös kaikkea muuta. Useimmissa maalauksissa tuetaan muita kansoja jotka katsotaan kärsivän sorrosta. Toiset maalaukset ovat muistomerkkejä, kuten juuri kuolleen jalkapallolegendan George Bestin muistolle maalattu seinä. Kaiken tämän keskellä, illan pimeydessä, vastaan tuleva nainen hymyilee extreme-turistille  ja lapset moikkaavat iloisesti. Ehkä se ei sittenkään ollutkaan niin extremeä!? Lisään kuvia seinistä myöhemmin.

Viisi päivää Belfastissa oli aivan liian lyhyt aika mutta matka antoi enemmän kuin osasin odottaakkaan. Palaaminen Corkiin tuntuu kuin olisi tullut takaisin pöndelle. Uusi vuosi Belfastissa oli yksi parhaimmista joita olen viettänyt. Ihmiset olivat erittäin avuliaita ja ystävällisiä. Kaupunki ei ole iso mutta erittäin lämmin ja viihtyisä ja voinkin Irlantiin matkustavalle suositella Belfastia joka on näkemisen arvoinen paikka.